Herbaariot

 

Kirja

 
I
 
Puutarhojen matkamies
kantaa herbaariota,
kääntyilee tuoksuvan niteensä kanssa.
 
Vanhojen lintujen sielut
laskeutuvat yöksi oksilleen.
 
Ne laulavat sankassa metsässä
joka kasvaa itkun lähteistä.
 
Kuin lasten pienet nenät
kiinni himmeässä lasissa
ovat kirjan kukat
näkymättömien vuosien lasissa.
 
Puutarhojen matkamies
avaa itkien kirjansa
ja vaeltavat tuoksut
lyyhistyvät herbarioon.
 

 

II
 
Ajan matkamies
kantaa unelmien herbaariota.
 
Minä
Missä on herbaario?
 
Matkamies
Pidät sitä käsissäsi.
 
Minä
Kymmenen sormea minulla on vapaana.
 
Matkamies
Unelmat tanssivat hiuksissasi.
 
Minä
Montako vuosisataa jo?
 
Matkamies
Yksi ainut lehti
on herbaariossani.
 
Minä
Lähtisinkö aamulla
vai illalla?
 
Matkamies
Ei menneessä
voi asua.
 
Minä
Oi katkerien hedelmien puutarha!
 
Matkamies
Kuun herbaario on pahempi!
 

 

III
 
Aivan salaa ystäväni
näyttää minulle äänten herbaariota.
 
(Sshh... hiljaa.
Yö riippuu taivaasta.)
 
Hävinneen sataman valoihin
lentää kaikkien vuosisatojen kaikuja.
 
(Sshh... hiljaa.
Yö lepattaa tuulessa.)
 
(Sshh... hiljaa.
Vanha viha kiertää sormissani.)