Kolme hämärää

Conchitalle, sisarelleni

 
 

I

 
Iltapäivä
katuu
ja uneksii
keskipäivästä.
(Punaiset puut ja pilvet
kukkuloiden yllä.)
Ilta avasi vihreät
runolliset hiuksensa
ja vapisi vähäsen
...tympi
olla ilta
kun oli päivänä
loistanut.
 
 

II

 
Ilta on tullut!
Miksi? Miksihän?
… Juuri äsken näin
miten päivä nuokkui
kuin lilja.
Aamun kukka
taivuttaa vartensa
… juuri nyt
illan juuret
nousevat hämärästä.

 

 

III

 
Hyvästi aurinko!
 
Tiedänhän että olet kuu,
mutta lupaan,
etten kerro kenellekään,
aurinko.
Piiloudut
verhon taakse
ja peität kasvosi
riisipuuteriin.
Päivällä työläisen
kitara,
yöllä Pierrotin
mandoliini.
Entäs sitten!
Haaveesi
on luoda kirjava
puutarha.
Hyvästi, aurinko!
Muista että rakastimme sinua,
etana,
pieni mummo
parvekkeellaan
ja minä...
joka leikin hyrrää...
sydämelläni.