Tunnus
Kristus
piti
peiliä
kummassakin
kädessä.
Moninkertaisti
oman
valonsa.
Peilasi
sydämensä
tummiin
katseisiin.
Uskoisin!
Suuri peili
Elämme
suuren
peilin alla.
Ihminen
on sininen!
Hoosianna!
Heijastus
Rouva
Kuu
(Onko
elohopea rikki?)
Ei
ole.
Kuka
tuo poika on
joka
sytytti hänen lamppunsa?
Yksi
ainoa perhonen
voi
sinut sammuttaa.
Hiljaa...
voiko olla?
Kiiltomato
tuolla
on
itse Kuu!
Säteitä
Maailma
on viuhka
Veljeni,
avaa sylisi.
Jumala
on piste.
Jäljennös
Niin
yksinäisenä
lintu
laulaa.
Ilma
sen monikertaistaa.
Kuulemme
peilien läpi.
Maa
Kuljemme
läpinäkyvän
peilin
päällä,
läpinäkyvän
pilvettömän
lasin
päällä.
Jos
liljat kasvaisivat
ylösalaisin,
jos
ruusut kasvaisivat
ylösalaisin,
jos
kaikkien juuret
katsoisivat
tähtiä,
jos
kuolleen silmä
ei
sammuisi
olisimme
kuin joutsenet.
Päähänpisto
Jokaisen
peilin takana
on
kuollut tähti
ja
sateenkaaren lapsi
nukkumassa.
Jokaisen
peilin takana
on
ikuinen rauha
ja
hiljaisuuden pesä
joka
ei karkaa.
Peili
on muumioitunut
lähde.
Se sulkeutuu
kuin
valon raakku
yön
ympärille.
Peili
on
kasteen
äiti,
kirja
joka kuivattaa
hämärän,
lihaksi tullut kaiku.
Shinto
Kultaiset
tiu'ut
Lohikäärmeen
pagodit.
Tilín,
tilín
yli
riisivainion.
Alkukantainen
lähde.
Totuuden
lähde.
Kaukana
ruusunväriset
haikarat
ja
sammunut tulivuori.
Silmät
Silmissä
avautuvat
päättymättömät
polut.
Kaksi
varjoisaa
tienhaaraa.
Kuolema
saapuu aina
noidantummien
peltojen yli.
(Puutarhuri
katkaisee
kyynelten
kukkaset.)
Silmät
ovat
vailla
horisonttia.
Niissä
eksymme
kuin
ikimetsään.
Linnaan
johon menet
ja
josta et palaa
kuljetaan
tietä
silmän
iiriksen kautta.
Sinä
poika vailla rakkautta,
varjelkoon
Jumala
sinua
punaiselta muratilta!
Sinä
pikku Helena
joka
kirjailet kaulahuiveja,
varo
matkamiestä!
Aloitus
Aatami
ja Eeva.
Käärme
hajotti
peilin
tuhanteen
siruun
ja
omena
oli
kivi.
Kehtolaulu
uniselle peilille
Nuku.
Älä pelkää
vilkuilevaa katsetta.
Nuku.
Ei perhonen
ei sana
eikä valonsäde
avaimenreiästä
sinua satuta.
Nuku.
Niin kuin sydämeni
niin myös sinä,
peilini.
Puutarha, missä rakkaus
minua odottaa.
Nuku huolta vailla
ja herää
kun huuliltani viimeinen
suudelma kuolee.
Ilma
Ilma
sateenkaarta
kantaen
rikkoo
lehvästöön
peilinsä.
Sekaannus
Sydämeni
onko
sinun sydämesi?
Kuka
näyttää minulle ajatukseni?
Kuka
antaa minulle
tämän
intohimon
vailla
juuria?
Miksi
vaatteeni
vaihtavat
väriä?
Kaikkialla
on tienhaaroja.
Miksi
taivaalla näkyy
niin
monta tähteä?
Veljeni,
oletko sinä
vai
olenko minä?
Ja
nämä kylmät kädet,
ovatko
ne hänen?
Näen
itseni auringonlaskussa
ja
ihmisten muurahaistie
kulkee
sydämeni läpi.
Hiljaisuus
Pöllö
lopettaa
miettimisen,
puhdistaa
silmälasinsa
ja
huokailee.
Kiiltomato
vierii
vuoren
rinnettä alas
ja
tähti
putoaa.
Pöllö
levittää siipensä
ja
jatkaa miettimistä.
