Newton

 
Newtonin nenälle
putoaa iso omena,
totuuden meteoriitti.
Se oli oksalla viimeinen
Tiedon puussa.
Suuri Newton
raapi saksilaista nenäänsä.
Valkoinen kuu loisti
pyökkipuiden karkean
pitsiverhon yllä.
 
 

Metsässä

 
Salaisuuksien
peikot
repivät
hiuksensa.
He sitovat Kuoleman
ja panevat kuriin kaiut,
jotka peileillään
hämmentävät ihmisiä.
Nurkassa makaa
paljastunut
salaisuus,
kuolleena.
Ystävät
häntä itkevät.
Hän on sininen poika
jolla on rautaiset jalat
ja silmien välissä
tähti.
Ystävät
häntä itkevät.
Vihreä järvi tärisee.
Tuuli käy.

 

 

Harmonia

 
Aalto
sointuu huokaukseen
ja tähti
sirkkaan.
Sarveiskalvolla sekoittuu
koko kylmä taivas
ja piste on äärettömyyden
synteesi.
Mutta kuka yhdistää
aallot huokauksiin
ja tähdet sirkkoihin?
Odota kunnes Nerot
ottavat nokoset.
Avaimet kelluvat
keskellämme.
 
 

Filosofin viimeinen kävely

 

Newton
oli kävelyllä.
Kuolema häntä seurasi
kitaraa rämpyttäen.
Newton
oli kävelyllä.
Madot söivät
hänen omenaansa.
Tuuli suhisi puissa
ja joki oksien alla.
Wordsworth olisi itkenyt.
Filosofi asettui
merkillisiin asentoihin
ja odotti toista omenaa.
Hän juoksi teitä pitkin
ja meni rannalle pitkäkseen
painaakseen naamansa
suuren kuun kuvajaiseen.

 

Newton
itki.

 

Korkeassa seetripuussa
puheli kaksi vanhaa pöllöä
ja yöllä viisas palasi
hiljaa kotiinsa
ja näki unta valtavista
omenavuorista.
 
 

Jäljennös

 
Aatami söi Eeva-neitsyeen
omenasta.
Newton oli tieteen
uusi Aatami.
Ensimmäinen tunsi
kauneuden.
Toinen oli kahlittu
Pegasos.
He olivat syyttömiä.
Molemmat omenat
olivat punaiset
ja tuoreet
mutta kuuluvat
katkeraan satuun.
Viattoman tytön
kaksi irti leikattua rintaa!
 
 
Kysymys
 
Miksi juuri omena
eikä
appelsiini
tai monisärmäinen
granaattiomena?
Miksi tämä siveä,
tämä lempeä
ja tyyni omena
paljasti totuuden?
Mikä ihmeellinen tunnus
uinuu sen sisällä?
Aatami, Paris ja Newton
kantavat salaisuutta sielussaan
ja leikkivät sillä,
tietämättään.