Kellometsä

Astuin
kellojen metsään.
 
Tiktakin pusikkoja
kirkonkellojen tiheikköjä
ja monikertaisten hetkien alla
heilureiden vesakko.
 
Kuolleiden tuntien
mustat liljat.
Lapsituntien
mustat liljat.
Aivan sama!
Ja missä on rakkauden kulta?
 
On yksinäinen hetki.
Niin yksinäinen hetki.
Kylmyyden hetki.
 

 

Tiheikkö

Tunkeuduin
kuoleman hetkeen.
Kuolinkamppailun
ja viimeisen suudelman tuntiin.
Raskas hetki, kun vaimeana
soivat kellot.
 
Käkikelloja
käkiä vailla.
Ruosteinen tähti
ja valtavat, kalpeat
perhoset.
 
Huokausten
pensaikossa
soi posetiivi                                    
joka minulla oli
lapsena.
 
Tästä on mentävä,
sydämeni!
Tästä,
sydämeni!
 
 

Yleiskatsaus

 
Ikimetsä: valtava hämähäkki
joka kutoo soivan verkkonsa
toivolle.
Tuolle kalpealle neitsytparalle
joka on kasvanut huokauksilla
ja katseilla.
 
 

Hän

Todellinen sfinksi
on kello.
Oidipus syntyy silmämunasta.
Se rajoittuu pohjoisessa
peiliin
ja etelässä
kissaan.
Rouva Kuu on Venus.
(Pallo ilman kuvioita.)
Kellot tuovat
meille talvet.
(Kohmeiset pääskyset
muuttavat kesän kanssa.)
 
Aamu peittyy
kellojen tulvaan
johon uni hukkuu.
Lepakot syntyvät
kuun ympyrästä
ja vasikka seuraa heitä
huolestuneena.
Koska on kaikkien kellojen
hämärä?
Koska nämä valkoiset kuut
uppoavat vuoriin?
 
 

Kellon kaiku 

 

Istahdin
ajan aukkoon.
Oli hiljainen veden peili.
Valkoinen
hiljaisuus.
 
Ihmeellinen ympyrä
missä tähdet
törmäävät kahteentoista
kelluvaan mustaan numeroon.
 
 

Ensimmäiset ja viimeiset mietteet

Aika
on yön värinen.
Hiljaisen yön värinen.
Valtavien kuiden yllä
ikuisuus
lyö kahtatoista
ja Aika on nukahtanut
torniinsa iäksi.
Kellot kaikki
meitä huijaavat.
Aika tietää
jo rajansa.
 
 

Sfinksin aika

Puutarhassa puhkeavat
kirotut tähdet kukkaan.
Synnymme sirppisi alla
ja kuolemme.
Oi kylmä hetki!
Lyöt runollisille perhosille
kivisen katon
ja istuen sinessä
leikkaat siipiä
ja raajoja.
 
 

(Yksi...kaksi... ja kolme)

Yksi...kaksi... ja kolme.
Metsässä kello löi.
Kuplat täyttivät
hiljaisuuden
ja kultainen kellonpuntti
nousi ja heilutti
kasvoni ilmassa.
Metsässä kello löi.
Taskukellot,
kuin kärpästen parvi,
tulivat ja menivät.
 
Sydämessäni soi
isoäitini kullattu
kello.