Valkoinen albumi

Claudio de la Torrelle

 

Eloisa Lopezilla oli tyhjä muistikirja. Ja nyt hän on kuollut. Tyttöparka.

Mutta minä kirjoitan hänelle valkoisella musteella.

Pyydän että lukijat rukoilevat hänen sielunsa puolesta.

Konstantinopolin arkkipiispa on suvainnut myöntää sadan päivän synninpäästön.

Oi, kunpa olisitte hänet tunteneet...

 
 

Ensimmäinen sivu

Kirsikka kukkii

 
Maaliskuussa
lennät kuuhun.
Varjosi jää tänne.
Pellot muuttuvat
epätodellisiksi.
Sataa valkoisia lintuja.
Ja minä eksyn metsääsi
ja huudan:
Seesam aukene!
Voisinko olla lapsi?
Ja huudan:
seesam aukene!
 
 

Toinen sivu

Joutsen
 
Ei Pan
eikä Leda.
 
(Siipiesi yllä
nukkuu täysikuu)
 
Ei metsä
eikä huilu.
 
(Kylmä yö
kilpistyy höyheniisi)
 
Ei punainen liha
eikä suudelma.
 
(Huurteisessa unessa
hinaat kuolleitten purtta).
 
 

Kolmas sivu

Keksittyä
 
(Lumiset tähdet)

On vuoria
jotka tahtoisivat
olla vettä.
Ne keksivät tähtiä
olkapäilleen.
 
(Pilvet)

Ja on vuoria
jotka kaipaavat
siipiä.
Ne keksivät itselleen

valkoiset pilvet.
 
 

Neljäs sivu

Lumi
 
Tähdet
riisuvat vaatteensa.
Tähtien paidat
putoavat pelloille.
 
 

Viides sivu

Aamu
 
Päivän harja
nousee.
Kultaisen kukon
valkoinen harja.
 
Hymyni harja
nousee.
Tumman kukon
kultainen harja.

 

Viimeinen sivu

Pieni laulu kuolleesta Eloisasta (ylioppilaan sanat)
 
 
Olit kuollut
niin kuin romaanien
viimeisellä sivulla.
En sinua rakastanut, Eloisa.
Ja sinä olit niin hellä!
Béquerin tai Esproncedan
musiikin soidessa
uneksit minusta kauniin
pörrötukkaisen
ja minä sinua suutelin
ajattelematta
etten koskaan sanonut:
Oi kirsikkasuu!
Kuinka romanttinen
olit.
Joit etikkaa kun isoäitisi
ei nähnyt.
Olit kuin keväinen
jasmiini.
Ja minä rakastuin toiseen.
Ymmärrätkö, miten surullista?
Toiseen, joka oli kirjoittanut
jo nimen hiekkaan.
 
Kun tulin luoksesi
olit kuollut
ja oli kynttilöitä ja basilikaa
aivan kuin romaaneissa.
Pikkuisen veneesi ympärillä
seisoivat koulusi tytöt.
Olit juonut etikkaa
ikuisuuden pullosta.
 
Kilin kalin
sinua itkevät
lempeät tähdet.
 
Kalin kilin
soi illassa
kun päätä särkee
ja kertoo kuin unessa
että olit Ofelia
kuumeisen, sinisen
järven rannalla.
 
Kilin kalin
sinua itkevät
lempeät tähdet.
 
Kalin kilin
soi illassa
kun päätä särkee.