Kesän tunteja

 

Tahko.

(Kolmelta.)

Panin henki

on tahkon

reunalla.

 

Miten tylsää,

pölyisen tylsää!

 

Muistiin

tulee vihreä hiljaisuus

ja oksien lomassa

lonkkaluu.

 

Ihminen kantaa

Pyhän Katalinan

pyörää.

 

Miten tylsää!

 

 

Viideltä

         Varsa

 

Tyhjällä kadulla

kulkee musta hevonen.

Pahojen unien

vaeltava musta hevonen.

 

Länsituuli

vie kauas

ja ikkuna

valittaa tuulessa.

 

 

Kuudelta

 

Linnut tuuppivat

iltaa

ja nostavat nokillaan

päivän sinistä laahusta.

 

Auringonlasku,

viireillä tatuoitu,

kannattaa

puolikuun venettä.

 

Kylmällä lähteellä

laulaa käärme.

 

 

Seitsemältä

 

Ensimmäinen tähti.

Kaikki katsovat Venusta,

joka niin kuin vesisäiliöön

pudonnut tyttö

tärisee, tärisee

ikään kuin kysyen:

palaanko huomenna?

 

 

Kahdeksalta

 

Taivas

repii siteensä

ja tuhatsilmäinen lohikäärme

meitä nuolee tuulen

kielillä.

 

Venus eksyi

tähtisumuun

ja minä muistelen rakasta

jota ei koskaan ollut.

 

 

Yhdeksältä

 

Sinistä eikä verta.

Ilma kuin sametti.

 

Oi tyttöni!

Voimme

kylpeä sydämen sammiossa,

voimme

sanojen virralla saapua

suudelmasaareen.

Voimme

vaipua janoiseen

oliivilehtoon.

 

 

Yön ohdake

 

Vesi

huuhtoo piikkejä.

Veden yllä tähdet 

kasvavat.