Varjo

Kylä

 
Kattojen välissä
käy taivaan korkea virta.
 
Vanhassa akaasiapuussa
nukkuvat eksyneet linnut.
 
Ja kirkontorni vailla kelloa
(kivinen Santa Lucia)
istahtaa kovalle maalle.

 

 

 

 

 

Muistoksi

 
Kun kuolemme
viemme mukanamme
kuvia
taivaasta.
 
(Aamun taivaat,
yön taivaat.)
 
Vaikka sanotaan
etteivät kuolleet
muista muuta
kuin kesätaivaan,
mustan taivaan,
tuulen
pieksemän.
 
 

Lepakko

 
Lepakko,
varjon ydin,
tähden uskollinen rakastaja,
repii päivän pääsylipun.
 

 

Loppu

 
Jo tuli
maailman loppu,
jo lankesi
kauhea tuomio.
Jo kohtasi turmio
tähdet.
 
Yön taivas
on autiomaa.
Valojen autiomaa
ilman isäntää.
 
Hopeavuoret
hukkuivat
salaisuuden
sakeaan hiivaan.
 
Kuoleman pursi
vie meitä ihmisiä
kuin leikkisimme elämällä,
kuin olisimme henkiä!
 
Katsomme neljään suuntaan
ja kaikki on kuollutta.
Yön taivas
on raunio,
on kaiku.

  

Ursa major

         Leikkikalu

                   Meitä oli seitsemän.
                      Missä olemme?

 
On surullista
nähdä vaunu
ilman ajomiestä,
ilman hevosia.
 
On suloinen kipu
nähdä sinut
taivaalla uneksimassa
kullatusta tiestä
ja pohjoisista hevosista.
 
Tuolla kirkkaassa pimeässä,
mitä aiot tehdä, kärry,
kun aikojen sateet
ruostuttavat tähtesi?
Eikö tee mieli
jo muuttaa katon alle?
Jonakin yönä valjastan
eteesi kaksi valkoista härkää.
 
 

Länsituuli

 
Loistavalla taivaalla
kaukana kaikesta hävityksestä
on repaleisia pilviä,
kuin harmaat kameliat
ja siipien kaipaus
kylmien vuorten yllä.
 
Tämä auringonlasku,
varjojen värjäämä,
jättää äärettömän yön.
Tuulettoman, tiettömän.
 

 

Huipulla

 
Kun saavutan vuoren huipun...
 
(Oi lohduton sydän,
halujeni San Sebastian)
 
Kun saavutan vuoren huipun...
 
Anna minun laulaa!
Sillä laulaessa
en näe synkkiä vuoria
en laumoja
jotka syvyydessä vaeltavat
ilman paimenta.
Laulaessa
näen sen ainoan tähden
jota ei ole.
 
Kun saavutan vuoren huipun...
laulaen.
 
 

Piilipuu

 
Jeremia,
miten loistavaa!
 
Kyyneleet nousevat
kylmiin silmiisi
mutta itkusi ei kieri
maantiellä.
 
Oksiesi alla
avaat kuilun
ja maalaat elein
illan värit.
 
Oi Jeremia,
miten loistavaa!